AATTEENI

Jokaiselle tärkeä asia on arjen turvallisuus. Minun näkemykseni mukaan se rakentuu hyvinvoinnista, terveellisestä elinympäristöstä, itsensä kehittämisen vapaudesta, työstä ja toimeentulosta sekä inhimillisyyden muistavasta sosiaaliturvasta. Koska erilaisten ihmisten arjet poikkeavat toisistaan, niin myös yhteiskunnan on oltava joustava ja moniarvoisuutta kunnioittava, ihmisten arkea varten tehty.
Yksilö ei silti ole yhteiskunnassa vain saavana osapuolena. Täysivaltaisella kansalaisella tulee olla vastuuta paitsi itsestään, myös yhteisön hyvinvoinnista ja tulevaisuudesta. Tämä tarkoittaa myös tulevien sukupolvien ja elinmahdollisuuksien turvaamista. Globaalit kysymykset vaativat globaaleja ratkaisuja, mutta yksilö ei voi silti vetäytyä vastuusta. Maailmanlaajuiset asiat rakentuvat yhteisestä arjestamme. Arjen turvallisuus on parasta vihreää politiikkaa.

TEEMANI

1. Monimuotoinen perhe

Perheitä ovat perinteisen mallin lisäksi myös sinkut, yksinhuoltajat, sateenkaariperheet, omaishoitoperheet ja monikulttuuriset perheyhteisöt. Viranomainen ei saa määritellä kenenkään lähiomaisia. Joustava työn ja vanhemmuuden yhteispeli on kaikkien etu. Jos isäkin voisi jäädä joksikin aikaa palkallisesti kotiin, ei nuoren naisen työllistäminen olisi miestä suurempi riski.

• Sosiaalijärjestelmän joustavuuden takaisi esimerkiksi perustulo.
• Vanhempainvapaaetuudet tulee irrottaa sukupuolesta perheen itsensä jaettavaksi.
• Rekisteröityjen parisuhteiden sisäinen adoptio tulee saada välittömästi käyttöön näissä perheissä asuvien lasten oikeuksien turvaamiseksi. Seksuaalisuuteen liittyvä adoptiosyrjintä on lopetettava.
• Omaishoitajien asemaan parannuksia: rahaa, hoivaa ja joustoa.

2. Koulutettujen työllisyys

Akateeminen työtön on yhteiskunnallekin kaikkein kallein työtön. Apua ei silti juuri löydy työvoimatoimistosta. Monilla aloilla liikakoulutus on pääsyynä pätkätöihin ja palkkakehityksen hidastumiseen. Keskisuuret yritykset työllistäisivät myös asiantuntijoita, mutta niiden toimintaedellytyksiä ei Suomessa juuri ole ajateltu.

• Akateemisesti koulutetuille mahdollisuus viimeistellä tai täydentää tutkintoaan työvoimapoliittisena toimenpiteenä.
• Urasuunnittelukursseja korkeakouluihin ja keskiasteelle.
• Korkeakoulujen aloituspaikkoja tulee vähentää merkittävästi resurssit silti säilyttäen.

3. Asialinja ympäristönsuojeluun

On ympäristöpoliittisten kokonaisneuvottelujen aika kansallisten ohjelmien luomiseksi. Enemmän tuloksia ja vähemmän keinojen viilaamista. Ympäristöosaaminen on mahdollista jalostaa seuraavaksi suureksi suomalaiseksi innovaatioksi. Kansalaisilta vaadittava tietämys tarvitsee tuekseen lisäresursseja tieteen popularisointiin ja kuluttajavalistukseen.

• Paikallisraideliikennettä kaupunkikeskuksiin, Naantali-Salo -väliltä sopii aloittaa.
• Vähittäin kohti ekologista verouudistusta, esimerkiksi autoverotus päästöperusteiseksi.
• Bioenergialähteiden tulee olla kotimaisia, ei uusia kolonialismin muotoja.
• EU:n kemikaaliviraston luoma turvallisuusosaaminen on hyödynnettävä kansallisesti. Päteviä kemistejä riittää vaikka vientituotteeksi.

---

---