Kiitän vieraskirjoittajia, jotka ovat lainanneet viisaita ajatuksiaan käyttööni. Heistä Oras Tynkkynen on eduskuntavaaliehdokkaana Pirkanmaalla, joten hänen alueeseensa kuuluu myös synnyinkuntani Ikaalinen. Sivujani seuraavat sukulaiset ja kaverit sieltä päin, ottakaapa suositus onkeenne, Oras puhuu asiaa!

Monta ääntä       

 

Toinen hyvä esimerkki vihreästä yhteistyöstä on tässä.

Monta ääntä -vaalilehti on kolmen ehdokkaan yhteinen ekotehokas äänenavaus, jonka erityisinä aiheina ovat kulttuuri ja yrittäminen. Janina Anderssonin ja Martti Wallasvaaran kutsumia kirjoittajia ovat mm. Mikko Kouki, Niina Repo ja Tiina Lindfors.

Lehteä jaetaan ainakin Turussa, Kaarinassa, Piikkiössä ja Paimiossa, mutta sen voit myös ladata tästä (PDF, 767 kilotavua).

Vieraskirjoitukset

Oras Tynkkynen, kansanedustaja: Kansa pienoiskoossa

Edustava eduskunta näyttäisi aika toisenlaiselta.

Vihreä Lanka 16.2.2007

Ihmisten elämänhistoriat vaikuttavat usein heidän mielipiteisiinsä. Yksinhuoltajaäiti voi suhtautua elatustukeen ja turvapaikanhakija maahanmuuttopolitiikkaan vähän toisella tavalla kuin tilastokansalainen.

Monien mielestä eduskunnan tulisikin olla kansa pienoiskoossa. Jos näin todella olisi, Arkadianmäellä näyttäisi aika toisenlaiselta. Nykyään keski-ikäisillä ja sitä vanhemmilla miehillä on eduskunnassa ehdoton enemmistö.

Äänestysikäisestä väestöstä alle kolmekymppisiä on peräti viidesosa. Nykyisen eduskunnan aloittaessa työnsä neljä vuotta sitten samanikäisiä edustajia oli vielä kolme prosenttia, nyt vaalien tullessa enää puoli prosenttia. Tuo yksinäinen prosentin puolikas olen minä.

Toisaalta myös iäkkäitä edustajia olisi nykyistä enemmän. Yli 60-vuotiaita on aikuisväestöstä 22 %, mutta edustajista vaalikauden päättyessäkin vain 6,5 %.

Eduskunnassa ei ole nähty vielä ainuttakaan maahanmuuttajataustaista edustajaa. Edustavassa eduskunnassa lakeja säätäisi ainakin neljä maahanmuuttajaa. Naisia eduskunnassa olisi puolestaan 102 nykyisen 75:n sijaan.

Useiden arvioiden mukaan seksuaali- ja sukupuolivähemmistöihin kuuluu kuutisen prosenttia väestöstä. Eduskunnassa pitäisi siis olla 12 lesbo-, homo- tai bi-edustajaa. Saattaa siellä ollakin. Nykyistä määrää on vaikea arvioida, sillä kollegani pitävät kaapin ovet yhä visusti kiinni.

Vaikuttaisiko tasapuolisempi koostumus sitten tehtäviin päätöksiin? Ehkä.

Esimerkiksi ydinvoimapäätöksen aikoihin viidennen ydinvoimalan rakentamista kannatti miehistä kaksi kertaa niin suuri osuus kuin naisista. Jos naisilla olisi ollut eduskunnassa yhtä suuri osuus kuin väestössä ja jos he olisivat äänestäneet keskimäärin samalla tavalla kuin edustajina tuolloin istuneet naiset, olisi viides ydinvoimala torjuttu täpärästi.

Kiintiöt tuskin olisivat toimiva tapa monipuolistaa eduskunnan koostumusta. Sen sijaan tulevissa vaaleissa jokainen äänestäjä voi omilla valinnoillaan tukea aliedustettuja ryhmiä.

Joskus aliedustus tosin riippuu näkökulmasta. Koko eduskunnassa miehet ovat enemmistössä, mutta vihreässä eduskuntaryhmässä edelleen selvänä vähemmistönä.

Shimo Suntila, elämäntapascifisti: Netti kirjailijahautomona

Jokaisessa ihmisessä on yksi romaani, sanotaan.

Sanotaan, että hyvää tekstiä alkaa tulla, kunhan on ensin kirjoittanut tuhat liuskaa roskaa pois alta. Tämä tarkoittaa, että vain kirjoittamalla oppii kirjoittamaan. Kysymys onkin siitä, miten ihmisen innostaisi puurtamaan tuhottoman pitkään. Koulun ainekirjoitustunneilla se nyt vain ei tapahdu.

Tarvitaan innostava aihe, joka suorastaan pakottaa kirjoittamaan tarinoita tarinoiden perään. Tarvitaan ympäristö, joka kannustaa jatkamaan, rohkaisee epäilevää ja antaa palautetta.

Aikanaan tätä tarkoitusta varten oli vain kirjoittajarinkejä ja porukoita, joissa tekstit kiersivät kymmenen ihmisen kesken. Nykymaailma tarjoaa huomattavasti paremmat eväät yhteydenpitoon.

Aivan loistavan perustan kirjoittamiselle saa esimerkiksi verkossa pelattavasta MMORPG-tyylisestä pelistä, jossa tuhannet ihmiset yhtä aikaa kertovat oman hahmonsa tarinaa. Pelaajien yhteisillä foorumeilla voi julkaista omia tekstejä ja keskustella muiden samasta pelimaailmasta pitävien kesken.

Miltäpä tuntuisi kirjoittaa lyhyt novelli ja julkaista se sadoille lukijoille? Nähdä, kuinka lukijamäärä kasvaa ja palautetta alkaa kertyä vain tuntien kuluttua julkaisusta. Tämä kaikki ruokkii maanisuutta kirjoittajan sisällä. "Näitä luetaan, niistä tykätään, kirjoitan heti kolme lisää!" Mitä siitä, vaikkeivät ne ehkä olekaan ihan Finlandia-materiaalia? Pääasia on, että kirjoitetaan, koska vain sillä tavalla sen oppii.

Jokaisessa ihmisessä on romaani sisällä, sanotaan. Kirjoittakaa ensin ne tuhat liuskaa roskaa vaikka pelimaailman hahmoista. Hakekaa ne kannukset sieltä mistä saatte. Sitten on aika luoda jotain kokonaan omaa.

Niin minäkin teen.

Anu Lahtinen, tutkija ja tiedetoimittaja: En ole numero, olen ihminen

Kun valtamerialus Titanic upposi huhtikuussa 1912, hukkuneiden määrä järkytti maailmaa. Pelastusveneissä ei ollut kylliksi paikkoja, ja kun laiva kallistui jyrkästi, ei niistäkään kaikkia saatu vesille. Varustamo oli kuitenkin toiminut asetusten mukaan - laskennallisesti veneiden tilavuus kuutiojalkoina jopa ylitti asetukset. Valitettavasti tämä ei merkinnyt sitä, että istumapaikkoja olisi todellisuudessa ollut kaikille.

Tuntuu siltä, että vastaavat laskennalliset harhat ovat nykyihmisen arkea. Ratkaisemme ongelmia siirtämällä lukuja ruudukosta toiseen ja tuudittaudumme numerosarjojen tasaiseen kohinaan: Laskennallisesti meillä on tarpeeksi lääkärivirkoja ja lastenhoitajia, työttömyys on puoliksi puolittunut ja opetukseen on suunnattu lisäresursseja.

Moni jää mieluummin lukujen ja laskelmien satumaahan kuin kurkistaa rosoiseen todellisuuteen. Kun sitten kuitenkin joutuu takertumaan julkisten palvelujen pelastusveneisiin, voi yllätys olla kova: lääkärinvirat ovat täyttämättä, lastenhoitajat sairaina, lukuisat ihmiset yhä työtä vailla ja vuokrankorotus niellyt koulun lisärahat.

Toki laskennallisiakin tietoja tarvitaan politiikassa ja päätöksenteossa. Mutta laskelmat ja numerot voivat myös olla petollisia. Esimerkkinä voi mainita opiskelijat ja tutkijat, joiden on vaikea päästä sosiaalituen tai työttömyyspäivärahan piiriin. Heidän ahdinkonsa ei kuormita tilastoja, mutta sitäkin enemmän heidän arkeaan. Kun ihminen toteaa, että juhlapuheiden laskelmat ja kasvuluvut eivät näy omassa arjessa, häneltä menee luottamus niin lukuihin kuin niitä lateleviin ihmisiinkin.

On tärkeää pysyä kiinni arjessa, nähdä kukin ihminen yksilönä, ei numerona, ja myös puhua heistä sellaisina. Jotta meillä olisi myös todellisuudessa riittävä määrä pelastusveneitä - tai sairaalapaikkoja.

Petra Suntila, roolipelaaja: Virtuaalisesti yhdessä

Melkein kaikilla meistä on oma sähköpostiosoite. On blogeja ja blogirenkaita. Erilaisilla keskustelualueilla vaihdetaan mielipiteitä, kysellään apua, väitellään, ystävystytään. Aiemmin tietokonepelejä pelattiin yksin tai kaverin kanssa lukittautuneena omaan huoneeseen. Nykyisin yhä useampia pelejä voi pelata moninpelinä internetissä. Internetistä on tulossa yhä merkittävämpi sosiaalisen kanssakäymisen muoto.

Näiden erilaisten pelien ympärille on kehittynyt omia virtuaaliyhteisöjä. Sanahirviö Massive Multiplayer Online Role Playing Game – MMORPG - tarkoittaa virtuaalimaailmaa, jossa pelaajat luovat hahmon, joka yhdessä muiden hahmojen kanssa suorittaa tehtäviä, pelastaa maailmaa, käy kauppaa ja jutustelee kaikesta maan ja taivaan välillä.

Pelaajien yhteisöt voivat käsittää satoja ihmisiä ja koko peli satoja tuhansia ihmisiä ympäri maailmaa, esimerkiksi World of Warcraft -pelaajia on yli kahdeksan miljoonaa. Yhä useammat käyttävät myös puheohjelmia, joilla voi keskustella reaaliaikaisesti. Ystävyyssuhteet syvenevät, kun voi aidosti puhua ja nauraa yhdessä. Monet palaajat tapaavat myös kasvokkain ja pitävät yhteyttä vuodesta toiseen.

Peliyhteisöt eivät loppujen lopuksi juuri poikkea minkä tahansa muun harrastuksen ympärille syntyneistä yhteisöistä. Niiden jäsenten taustat poikkeavat kuitenkin toisistaan keskimääräistä enemmän. Joukkoon mahtuu eri kansallisuuksia, uskontoja, seksuaalisia suuntautumisia, elämäntilanteita ja elämänkatsomuksia. Erilaiset kulttuurit ja viestintätavat aiheuttavat ajoittain ongelmia, mutta yleensä pelaajat kuitenkin keskittyvät yhteiseen hauskanpitoon, eroavaisuuksistaan huolimatta.

Virtuaaliyhteisöt eivät tule korvaamaan fyysistä kohtaamista, aivan kuten sähköposti tai blogitkaan eivät korvaa kasvokkain keskustelemista. Internet kuitenkin laajentaa sosiaalista verkostoamme yli monenlaisten rajojen. Peliyhteisöt ovat tulleet muiden harrasteyhteisöjen rinnalle, ja niilläkin on paljon tarjottavaa.

Mari vastaa: Kulttuuri palaa juurilleen verkossa
Mitä kulttuuri on aikoinaan ollut? Liimaa ihmisen välissä. Sisäisen luomisen pakon synnyttämän tekemistä, joka ei ole ollut tärkeää arkipäiväisen selviämisen kannalta. Mutta ehkä kuitenkin välttämätöntä siihen, että joukko selviäisi yhdessä huomennakin.

Sanotaan, että netti on mullistanut kaiken. Ehkä se pikemminkin on palauttanut juurille. Netissä aikuinen saa olla vapaasti lapsellinen, jos sillä ymmärretään tekemisen iloa ilman saavutusten pakkoa. Maailmankylä on lähes totta monissa nettiyhteisöissä. Peliyhteisössä elämyksiä kokevaa kuitenkin pidetään eskapistina, vaikka Louvren Mona Lisa -jonossa hikoileva on kadehdittava kaunosielu. Nettivaikuttaja hymähtää silti päivälehden artikkelille, jossa kerrotaan suomalaisen taiteilijan läpimurrosta. Hänen nettiyhteisössä luomansa teksti, kuvat tai musiikki saattavat koskettaa samaan aikaan kymmeniä tuhansia ihmisiä ympäri maailmaa.

Toki murros tuo haasteita. Lasten ja nuorten mediakasvatuksen tarve on valtava ja työ täytyy alkaa vanhempien opettamisesta. Uuteen maailmankylään ei myöskään ole vielä pääsyä kuin murto-osalla maapallon aikuisväestöstä. Mahdollisuudet ovat silti valtavia. Päättäjiltä tuleekin vaatia tämän uuden maailman tuntemista ja niitä paljon puhuttuja visioita.

Peter "Skaven" Hajba, Remedy Entertainment: Palkituin suomalainen mediatuote
Aloittaessani ystävieni perustamassa tietokonepeliyrityksessä vuonna 1996, olivat tietokone- ja videopelit maassamme uusi pioneeriala. Varsinainen koulutus puuttui, joten työntekijöillä oli korkeintaan alaa sivuava taide- tai tietotekniikkakoulutus. Itse olin juuri palannut Irlannista animaatiokoulutuksesta. Tietokonepelien tekniset haasteet ja niiden vaatima tietotaito piti käytännössä opetella kentällä kantapään kautta.

Teknologian kehittämiskeskus Tekes kuitenkin tuki yritystämme ja auttoi omalta osaltaan meitä kasvamaan. Yrityksemme on toiminut jo 12 vuotta vakavaraisena. Homma siis kannatti niin Tekesille kuin meillekin. Max Payne –pelimme jatko-osineen on maailman myydyin ja palkituin suomalainen mediatuote. Nyt työskentelemme uuden peliprojektin parissa, jonka tuotantovaiheen pystymme menestyksen siivittämänä tekemään omakustanteena.

Nykyään Suomessakin tarjotaan kansainvälisesti arvostettua, tietokonepeleihinkin soveltuvaa mediakoulutusta. Hyvä esimerkki tästä ovat TAIKin MediaLabin kurssit. Eräs Englannista TAIKin kurssille tullut opiskelija, jonka lopputyön arvostelin, sai valmistuttuaan välittömästi töitä kotimaastaan videopelifirman äänisuunnittelijana. Tämä kertonee koulutuksemme tasosta.

Vaikka valtio ei aluksi tukenutkaan videopelialaa suoraan, Tekesin ennakkoluuloton tuki auttoi sitä kasvamaan Suomessakin varteenotettavaksi. Maassamme versoo nytkin varmasti monta vastaavaa menestystarinaa. Onko valtiolla näkemystä tukea myös niitä?

Videopelit ovat jo nyt merkittävä viihteen ala, joka kilpailee suosiosta jopa elokuvien kanssa. Elokuvat ovat kuitenkin kaikkien sukupolvien hyväksymä mediamuoto, mutta videopelit taistelevat samanlaisia ennakkoluuloja vastaan, kuin sarjakuvat 50-luvulla. Tuolloinhan sarjakuvia ei hyväksytty taiteellisen ilmaisun muodoksi, vaan niitä pidettiin pääsyynä nuorison rappioon. Videopeleissä on kuitenkin jo toimiva ikärajoitusjärjestelmä. Toivoisin vain, että vanhemmat ottaisivat vastuun siitä, millaisia pelejä antavat lastensa pelata. Ikärajoitukset ovat parempi vaihtoehto kuin mielivaltaiset kiellot ja skandaalijournalismin ruokkima paniikki. Videopelit ovat tulleet jäädäkseen.

Kirjoittaja puhuu yksityishenkilönä eikä kirjoitus heijasta yrityksen kantaa tai politiikkaa
Mari vastaa: Biteistä asiaa
Remedyn tarina on malliesimerkki kultajyvästä, jossa julkinen rahoitus synnytti huikean menestyneen vientituotteen. Suomi ei ole lainkaan syrjäinen kolkka, jos osaaminen ja puitteet ovat kunnossa.

Mutta lainsäätäjien tulee olla tarkkana. Kehittyvä ala on haavoittuva asiantuntemattomasti tehdyille säädöksille, varsinkin jos niitä pääsevät sanelemaan suuret markkinatoimijat. Esimerkiksi ohjelmistopatentit ja yksinoikeudella omistetut standardit voivat pahimmillaan estää kokonaisen tekniikan alan kehittymisen. Myös yksityisyyden suojan säilyminen edellyttää valppautta ja valveutuneisuutta.

Mitäkö vihreää tässä on? Bitteihin painottunut kuluttaminen on ekotehokasta. Sanan- ja mielipiteenvapaus ovat kansalaisyhteiskunnan ja hyvän hallinnon perusta. Itse soisin näkeväni vihreitä vieläkin aktiivisempina tietoyhteiskunnan rakentajina ja immateriaalisen yritystoiminnan edistäjinä.

Lue lisää vaikkapa Jyrki JJ Kasvin nettisivuilta.

Tiina Männistö, toimittaja ja historiantutkija: Lopetetaan jo korkeakouluhuijaus

Meitä on liikaa. Kun jossain avautuu työpaikka, tukimme postilokeron sadoilla hakemuksillamme. Jos saamme työn, roikumme siinä kouristuksenomaisesti, oli se miten kurjasti palkattu pätkä hyvänsä. Työvoimatoimisto kehottaa meitä verkostoitumaan. Vanhemmat kehottavat ryhdistäytymään. Valtio kehottaa lisääntymään. Ja kyllähän me, jos meille vain olisi töitä, meille kovalla rahalla korkeakoulutetuille.

Korkeakoulutettujen liikatuotanto on järjetöntä niin valtion, korkeakoulujen kuin yksilönkin kannalta. On törkeää huijausta tarjota opiskelupaikkoja huomattavasti enemmän, kuin niitä vastaavia töitä on tarjolla. Opintojaan aloitteleva ei pysty arvioimaan eri alojen koulutuskiintiöiden ja työpaikkatarjonnan vastaavuutta. Sitä varten on valtio. Se valtio, joka koulutuksen rahoittaa ja jonka budjetissa jokainen korkeakoulutettu työtön on miinusta.

Kuka lohduttaisi ylijäämää

Korkeakoulujen aloituspaikkojen määrää tulee vähentää. Tässä yhteydessä on muistettava, että yliopistoista ja ammattikorkeakouluista valmistuneet kilpailevat samoista työpaikoista. Hyvä esimerkki on oma leipäpuuni viestintä. Monesta työttömyyden uhkaamasta humanistista on tullut kelpo toimittaja, vaikka pääaine yliopistossa onkin ollut jokin muu kuin viestintä. Tällainen itse rakennettu tie ammattiin on kuitenkin käynyt kapeaksi, kun ammattikorkeakouluista valmistuu satoja medianomeja vuodessa. Lisäksi medianomin opintoihin kuuluva pitkä, palkaton harjoittelu vie muilta alasta kiinnostuneilta kesätyö- ja harjoittelupaikkoja. Vastaavia ongelmia on mm. kaupallisella ja teknisellä alalla.

Vähät resurssit heitetään hukkaan

Korkeakoulujen tilanne onkin skitsofreeninen. Ne yrittävät opettaa liian suurta opiskelijajoukkoa liian vähillä resursseilla. Näistä opiskelijoista suuri osa valmistuu työttömiksi, jättää opintonsa kesken tai palaa pakosta opiskelemaan toista tutkintoa. Opiskelijamääriä vähentämällä samat resurssit riittäisivät laadukkaampaan ja henkilökohtaisempaan opetukseen. Ehkäpä silloin saataisiin myös niitä paljon puhuttuja ripeitä valmistujia ja huippututkijoita.

Mari vastaa: Akateeminen työttömyys on yhteistä tyhmyyttä
Tiinan kirjoitus on totta. Mainostetusta työvoimapulastakaan ei ole avuksi, esimerkiksi luonnontieteilijöissä yhden vuoden valmistuneet kykenevät kattamaan kaikki suurten ikäluokkien eläköityjät. Akateemisia työllistäviä yrityksiä on Suomessa vähän ja julkinen talous kirosana. Ammattilaisten ylitarjonta lisää silpputyötä ja pakkojatkokoulutusta. Esimerkiksi bioalalla tohtorintutkinto on toiminut varaventtiilinä, mutta nyt työttömät tohtorit ovat jo tosiasia ja tilanne pahenee jatkuvasti.

Inhimillinen ja taloudellinen tuhlaus on suunnatonta ja typerää. Vallitsee illuusio siitä, että tutkintojen taso säilyy, vaikka opiskelijamäärät kasvavat resursseja nopeammin. Tai että tähän todellisuuteen oletetaan opiskelijoiden innolla valmistuvan pikaisesti vaikka opintolainalla sekä perustavan perheen ensi tilassa.

Aloituspaikkoja on vähennettävä ja koulujen resurssit varmistettava. Opintotuen tulee mahdollistaa täysipäiväinen opiskelu ja akateemista tutkintoa tulee olla mahdollisuus täydentää työvoimapoliittisena toimenpiteenä. Kaikki tämä on varmasti halvempaa kuin tuottaa työttömiä tohtoreita.

VIHREÄNÄ

VALTUUTETTUNA

KIRJOITTAJANA

HENKILÖNÄ

YHTEYSTIEDOT

 

Etsi
Sitelevel-hakukone