Miksi vihreät?

---

• NÄKÖKULMA. Tulen pitkäikäisestä ja historiansa tuntevasta suvusta, isoäitini oli lähes rippikouluikäiseksi Venäjän kansalainen. Mitä kaikkea onkaan tapahtunut kolmen sukupolven aikana. Miten voimme kuvitella, että omat totuutemme pätisivät lastenlastemme elämässä? Vihreät tarjoavat näköalan kauemmas kuin seuraavan vuosineljänneksen ja tai vaalikauden päähän.
• EPÄPOLIITTINEN POLITIIKKA. Ei ryhmäkuria vaan yhteistyötä, johtohenkilöiden kierrättäminen, erilaisten mielipiteiden kunnioittaminen jopa omien tarkoitusperien uhraamiseen asti. Mitä tehdään ja miten tehdään - vihreä tapa miellyttää minua eniten.
• MONIARVOINEN YHTEISKUNTA. Moniarvoisuus ei tarkoita arvotyhjiötä. Kun omat arvot ovat kunnossa, toisen erilaiset arvot eivät ole uhka vaan mahdollisuus. Vihreässä politiikassa kenenkään ihmisarvoa ei kyseenalaisteta, vaikka tekoja arvosteltaisiinkin. Moniarvoinen yhteiskunta koettaa tukea ihmistä, ei asiakasnumeroa
• MAAPALLO. Maailmanloppua on turha maalailla, pahimmillaankin torakat ja bakteerit aloittavat kaiken alusta. Mutta itsekkäästi haluaisin, että lastenlasteni lapset pääsevät kesällä uimaan Itämereen ja talvella luistelemaan sen jäälle. Ja että silloin mahdollsimman moni maailmaan syntyvä lapsi saisi lukutaidon, ravinnon, terveydenhoidon ja tulevaisuuden. Tätä ei ratkaista kunnallispolitiikassa, mutta vihreä liitto on ainakin toistaiseksi paras kannatettava poliittinen liike Suomessa.
• REALISMI. Maailmamme on rajallinen systeemi. Rajaton kasvu ei ole mahdollista. Kasvun jatkuva kiihtyminen ei ole mahdollista. Jokaisen kiinalaisen (tai yhdysvaltalaisen, tai suomalaisen) ei ole mahdollista omistaa polttomoottorillista kaupunkimaasturia. Näihin liittyvät ne todelliset kovat kysymykset, joihin toistaiseksi ovat koettaneet vastata lähinnä vain vihreät.

---

Kun pyynnön jälkeen päätin lähteä vihreiden kunnallisvaaliehdokkaaksi, laadin sähköpostin, joka vetää asiat aika hyvin yhteen. Eri mieltä saa ehdottomasti olla!

Vihreyteni on niin sanoakseni sekoitus insinööri- ja yhteiskuntavihreää, ympäristöpolitiikassa siis sinivihreä ja yhteiskunnallisesti punavihreä, jos ilmaus sallitaan. Geeniteknologiaa olen harjoittanut itsekin opiskeluaikoina, ydinvoimaa en vakaumuksellisesti vastusta, luomua pidän periaatteessa hyvänä juttuna, homeopatiaa huuhaana ja kettutyttöjen toimintaa en hyväksy. Ja ympäristöpuolen lainsäädäntö on tietysti tuttua ihan ammatinkin puolesta. Kansalaisaktivismitaustaa ei suoraan ole, vaan aika on kulunut opiskelija- ja harrastusyhdistyksissä, siltä puolelta tuttua ovat kansalaisvaikuttaminen, opiskelijapolitiikka ja kulttuurityö.  Ja laajan sekä osittain hyvinkin vaihtoehtoisesti elävän ystäväpiirin kautta tuttuja ovat kyllä kaikki järjestöt reilusta kaupasta maan ystäviin. Yhteiskunnallisesti kolmivuotiaan lapsen äitinä ja vaalivauvaa odotellen perhepolitiikka tietysti kiinnostaa, samaten sosiaalipolitiikka. Olen verojani onnellisena maksavaa sorttia, jonka mielestä ne "pehmeät" arvot ovat todellisia kovia arvoja, jotka lopulta määrittävät ihmisten onnellisuuden. Yhteiskunnallinen tasa-arvo on ainoa asia, jonka suhteen olen lähes fanaattinen.

Terveisin,

Mari

---

---